Viikonloppu on ollu paras pitkään aikaan, mutta nää sunnuntait on aina tosi masentavia. Ennen tykkäsin tehdä sunnuntaisin töitä, koska toinen vaihtoehto on vaan masentua kotona. Tietysti plussaa on myös palkka, joka on puolet isompi sunnuntaisin. Nykysin töitä on vaan arkisin, joten sunnuntaina odottaa aina paluuta arkeen. Jostain syystä tää viikonpäivä on myös aina sellanen, joka saa tunteet pintaan.

Tänään on ollu massiivinen ihmissuhdekriisi taas vaihteeks lähinnä mun pään sisällä. En oo koskaan halunnu naimisiin...tai oikeestaan vois sanoa, etten oo koskaan uskonu yhteen, elämän mittaseen avioliittoon. Oon heittäny ilmoille jopa ajatusta polyamorismista. Tänään on kuitenkin taas ollu tosi vahvasti sellanen olo, että haluan naimisiin, yhteisen talon ja perheen. Haluaisin jotain varmuutta ja pysyvyyttä tähän sekasortoon. Aika säälittävää, että 25-vuotiaan naisen elämän kohokohta on viikonloput, joina voi matkustaa vanhempien nurkkiin kattomaan telkkaria! Oon aina ollu tosi perhekeskeinen ihminen ja haen sisältöä elämääni toisten ihmisten kautta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei mulla oo omaa elämää ollenkaan. Haluaisin rakastua, suunnitella tulevaisuutta ja olla ylpee itestäni ja omasta elämästäni. Ehkä vaadin vaan liikaa ja pyrin parempaan, enkä siks osaa nauttia kaikesta siitä mitä mulla jo on..

Kesän jälkeen mun elämässä on tarkotus tapahtua jotain. Muutos johonkin suuntaan on varmaa. Tällä hetkellä uskon, että opiskelijaelämään palaaminen ja totaalinen alan vaihto vois tehdä hyvää. Oon aina tehny töitä lasten kanssa ja kokemukset muusta työstä on melko vähäset. Sosiaalialan työstä saa kyllä tosi paljon, mutta se on henkisesti raskasta ja se rahallinen korvaus vaativasta työstä on tosi pientä. Oon yrittäny miettiä mitä oikeesti rakastan tehdä ja voisko sellasia asioita yhdistää työntekoon. Toivon tosi paljon, että onnistais opiskelupaikan suhteen. Jos en pääse kouluun, niin sitten täytyy taas miettiä kaikki asiat ihan kokonaan uusiks. Nyt yritän keskittyä kaikkiin positiivisiin ja ilosiin asioihin, joita on ympärillä

Huomenna töiden jälkeen salille päästämään ylimääräsiä höyryjä ulos. Illalla luultavasti pääsen honeyn kainaloon ja varmaan vähän grillataan saunan jälkeen. Tällasista illoista kotosalla nautin kaikista eniten. Voisin jopa tottua niihin, jos löytäisin jonkun miehen jonka kanssa tollanen "normaali" arki olis ees mahdollista. Annan nyt kaikille vinkin: Älkää alkako tapailla, tai ainakaan antako ittenne rakastua muusikkoon!